Heidelberg 29.5.2010

Tässä nyt lyhyesti jotain että saadaan tääkin reissu dokumentoitua. Heidelbergiin tehtiin siis ihan vaan päivän reissu AK Internationales:in kanssa kuten myös aiempi viikonloppureissu (Deutsche Märchenstraße). Se oon siis sellanen "opiskelijajärjestö", kaikki on siis opiskelijoita ja ne järjestää ulkomaalaisille reissuja ja muuta ohjelmaa, täysin vapaaehtoisesti ilman palkkaa!

Eli siis matkaan lähdettii aamulla silmät ristissä, juna oli siinä 11 pintaan perillä. Ensin käveltiin kaupungin läpi ravintolaan, tämä kaupunki kun poikkeaa siinä useimmista täkäläisistä että rautatieasema ei ole ihan keskustassa. Maittavan ruuan jälkeen oli pieni kaupunkikierros mukavan oppaan kanssa, jolla oli kiva hauva :) Välillä kyllä krhmh vähän nuokutti kun johonkin istahdettiin kuuntelemaan auringon paahtaessa.. Heidelberg on kyllä nätti kaupunki, ja kyllä meidän Jyväskylän yliopiston (ja varmasti kaikkien muidenkin Suomen yliopistojen) kirjasto kalpenee sikäläisen
yliopiston kirjastolle, voi jumpe!




Sitten homman nimi oli se, että sai itse päättää mitä halusi tehdä loppuajasta, suurin osahan meistä kävi katsastamassa sikäläisen linnan, joka oli kyllä ihan komea, valitettavasti vain rekonstruktion alaisena. Mutta komea määrä portaitaki sai vaihteeksi kivuta, joku oli oikein merkinnyt jokaiseen rappuseen siihen astisen lukumäärän, viimeisessä taisi lukea 314.. Kyllä kun noita linnoja kävisi katselemassa useammin niin äkkiä olisi reidet terästä ja pohkeet rautaa! Sieltä sitten pikkuhiljaa tallustettiin takaisin ja vähitellen rautatieasemalle. Mäkkäristä sai vielä hyvän hiukopalan kanatortillasta ja sitten nuokuttiin junassa iho lupaavasti punoittaen takaisin rakkaaseen Würziin.

Perillä selvisi vielä sellainenki asia, että keskustassa on viinijuhlat, niin pitihän sitä lähteä vielä katsastamaan. Oli kyllä tosi hieno juttu, tori täynnä "viinitorikahviloita" (näin perisuomalaisittain sanottuna) sun muita kojuja joista sai ruokaakin, esim. puolimetrisen bratwurstin, täkäläisen erikoisuuden. Lasi viiniä maistettiin, eikä hullumpaa ollut. Kuitenki pyrin ajoissa kotiin joten lähdin samaa matkaa erään kaverini kanssa, jolle lasillinen oli hieman liikaa pitkän ja väsyttävän päivän päälle kun ei juurikaan ollut syönytkään.. Mutta kavereistahan pidetään huolta, itse kun olen vielä tälläinen huolehtija. Kumpikin päästiin kotiin ja ansaituille yöunille, kyllä taisi uni maistuakin. Niin, ja päästiinpä täkäläisen radioaseman kuvaankin sen nettisivuille.

Tälläinen reissu tämä, hiuuuuukkasen viiveellä tulee mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eiks je! :)